No niin! Pitkästä aikaa taas palaan blogin pariin. Kuten parista edellisestä kirjoituksesta voi päätellä viime vuosi ja vielä alku vuosi oli henkisesti todella rankkaa aikaa koirarintamalla. Ronjan ei-toivottu- suhtautuminen poikaamme oli suuri taakka koko perheelle, ja yksi raskaimmista läpikäymistäni asioista. Mutta tällä tarinalla on onnellinen loppu :

Ronja muutti alkuvuodesta asumaan äitini ja hänen miehensä luo Raumalle! Näin Ronja sai ihanan, rakastavan kodin ja itselleni oli suuri helpotus kun koira sai jäädä sekä itselleni että koiralle tuttujen ihmisten pariin. Ja näin yhteydenpito uuden kodin välillä on myös taattu! :)

Kodinvaihto on sujunut hienosti: Ronja tietysti rakastaa äitiä ja Jaria (kuten teki jo aiemminkin), mutta heidän suhteensa on kehittynyt aivan upeaksi ja Ronja on ottanut heidät omakseen aivan kuten äiti ja Jari ovat ottaneet Ronjan omakseen. Ronjan käytöksessä on tapahtunut selvä muutos: Se ei enää stressaa eikä hötkyilevaan on paljon tasapainoisempi kuin meillä viimeisen vuoden aikana. Nyt todella uskon että päätös oli täysin oikea ja onnistuimme siinä mitä haimme: Koiralle parempaa elämää. 

On ollut ihana nähdä Ronjaa, ja edelleen saan ylitsevuotavat tervehdykset, mutta huomaan myös, että Ronja on asettunut asemaansa uudessa laumassa, eikä ole enää minuun "kytketty". Ronjan suhtautuminen poikaamme Anselmiin on edelleen varautunutta, mutta koska ei ole enää jatkuvassa stressitilassa, osaa tyttö paremmin rentoutua pojan ollessa samassa tilassa (toki aina valvottuina!).

Nyt meille kaikille kuuluu siis hyvää! 

Rasmus (ja samalla minä) on aloittanut jäljestäminen alkeiden opettelun. Nyt ollaan mukana VSPK:n järjestämällä jälkikurssikin, josta haetaan oppia jotta voidaan kotona treeniä jatkaa. Tällä hetkellä näyttää siltä että tässä on meidän tuleva laji! Toiset koirat ovat osoittautuneet sen verran kovaksi häiriöksi, ettei agility tuntunut enää emännästä mielekkäältä (kierrokset nousi liikaa, ja oppimisen taso jäi kevyeksi). Jäljestämisessä suht. rauhallinen tahti ja keskittyminen vaikuttavat sopivan selvästi paremmin meille molemmille; nyt opetellaan rauhallista ja huolellista yhdessä tekemistä ilman sen suurempia kierroksia (kummallakaan). Ehkä sitten myöhemmin voimme palata kokeilemaan vauhdikkaampia/ häiriöllisempiä lajeja.

Lisäksi järjestys sopii myös sen puolesta, että meille on tulossa taas lisää perheenlisäystä eli oma fysiikkani ei kestäisi kovin vauhdikasta lajia tällä hetkellä, ja lisäksi perhe-elämä pienten lasten kanssa tekee omat aikataululliset rajoitukset tavoitteelliselle harrastamiselle. Jälkeä pyritään tekemään min. 1-2 kertaa viikossa, silloin kuin itselle sopii. Rasmus on ihan mukavasti edistynytkin: ollaan nyt siirrytty kolmioihin, jonka perässä on 4-5 askelta ja nämä tuntuvat menevän kerta kerralta paremmin. (huom. Ollaan siis aloitettu ihan alkeista namiruudulla, ja nyt takana 6 harjoituskertaa)

Lisäksi Rasmus kävi luonnetestissä pari viikkoa sitten! Tuomareina olivat Sirkka Lempinen ja Irene Puputti (samat kuin Ronjalla 2 vuotta sitten) ja Rasmus sai tismalleen samat pisteet kuin Ronja: 172, laukausvarma! 

Jopa niin tarkkaan, että joka osiosta tuli samat pisteet!  Rasmuksen tarkemmat pisteet voi siis lukea Ronjan tuloksista kohdasta lokakuu 2010. Toki koirat reagoivat eri tavoin, mutta reaktioiden voimakkuus oli melkoisella sama. Olin positiivisesti yllättynyt useammasta asiasta Rasmuksen suhteen; olen aina pitänyt Rasmusta selvästi Ronjaa herkempänä, niinkuin se osittain olikin, mutta se myös palautui tilanteista mielestäni tosi hyvin (paremmin kuin osasin odottaa). Todella tyytyväinen olen siihen että Rasmus on laukausvarma. Tästä piirteistä kun en ollut varma, toisin kuin Ronjan kohdalla tiesin että koira on tottunut laukauksiin. 

Nyt Rasmus olisi tavallaan aika hyvin jalostuskelpoinen jo paperillakin! Toki itse toivoisin että meillä olisi niitä kisatuloksia jotta "käyttöarvosta" olisi näyttöä, mutta tässä elämäntilanteessa en voi asettaa meille kisatavoitteita lähivuosille. Toivenani olisi että pääsisimme syyttelemään lapsille jotta näkisin myös mahdollisten paimentaipumuksien olemassaolosta näyttöä. 

Rasmuksen jalostuskäyttöä ajatellen ainostaan Rasmuksen pieni koko asettaa rajoituksia. Olin asian tiimoilta yhteydessä rotuyhdistyksen jalostustoimikuntaan ja sain sieltä vain suosituksen käyttää Rasmusta vain minimissään keskikokoisille  nartuille (>49cm) joilla ei ole suvussa tavattu pienikokoisuutta. Muuten Rasmus onkin mielestäni ihan kelpo yksilö rodun jalostusta ajatellen; Hyvät ja terveet, Suomessa vähän käytetyt linjat, näyttelyistä saatu riittävä tulos (ERI), luonnetestattu, terveet silmät, lonkat ja kyynärät, sekä tietysti terve pää ja hyvä luonne  

"Eli kaikki mahdollisesti kiinnostuneet, terveet ja muuten sopivat nartut vain ottamaan yhteyksiä - täällä odottaa yksi varmasti valmis uros ihania neitejä treffeille! (...tosin emännällä on aika tiukka skriinaus siitä ketä saan tapailla...)"

Jos jotain "ongelmia " pitäisi mainita, niin itse tietysti toivoisin ettei ottaisi treenitilanteessa (ja lenkilläkin) niin paljon häiriötä toisista koirista, mutta tämän käytöksen suhteen katson kyllä ennemmin peiliin kuin koiran geeneihin  Niin ja ylsi haaste tänä keväänä oli kynsivamma: Rasmukselta lohkesi oikean etutassun vapaasta kynsi pari kuukautta sitten, ja koko kynsi piti kuoria. Tämän(kin) vuoksi oltiin treeni tauolla , mutta nyt kynsi vaikuttaisi olevan jo niin hyvässä kunnossa että kohta päästään taas pyörälenkillekin.