Keskiviikkona mentiin taas maastotreeneihin, tällä kertaa Kaarinaan.

Aloitettiin Rasmuksen nakin-syönnillä. Meni mukavasti, pentu juoksi reippaasti ihmiseltä ihmiselle. Vain yksi "maalimies" oli ennestään tuttu viime kerralta, mutta se ei tahtia haitannut: kaikkien luo juostiin kiireesti häntä iloisesti heiluen! Ei meinannut poja haluta autoon noustakaan, kun oli niin kivaa!

Ronjan kanssa otettiin peruskoetyyppinen treeni sitä pimeäkoetta ajatellen. (Päästiin ilmoittautumaan 7.11. olevaan kokeeseen) Hallittavuusosiossa paikallamakuu kesti enemmänkin kuin se vaadittu 3 minuuttia, mutta harmikseni huomasin, että huomaamattani Ronja oli päässyt hivuttautumaan muutama kymmenen senttiä eteenpäin jättöpaikasta. (jätin hakuliivit maahan merkiksi paikasta) . Olis pitänyt vaan varmistella jättämällä se apupalkka maahan... Oltaishan me kokeesta taidettu tuolla läpi päästä, koska ei edennyt omaa mittaansa, mutta mulle toi ei kelpaa: paikka on paikka. Seuraamisessa ei jälkeäkään kontaktista, ja kovin yritti edistää. Lähetyksessäkin vielä  varasti!

Itse etsintä sujui hyvin. Olosuhteet olivat pimeä, kostea ilma, tuulta kohtalaisesti. Maalimiehiä oli siis 3: 1. kuusen juurella (melko avoin), 2. isojen kivien keskellä ja 3. pressulla peitettynä (kasvot näkyvillä) jyrkän kallion kielekkeen alla. Ilmaisut oli hyviä, useita kymmeniä haukkuja. Luoksetulo toimi. Vauhti oli reipasta kuten aina, aikaa meni n.8 minuuttia. Hyvin otti ohjaukset vastaan. Palkkana oli kuivattua keuhkoa ja nakkeja. Ja loppupalkkana tietysti narupallo-lelu.

Treenin jälkeen otin vielä Rasmuksen ulos autosta ja mentiin pieni kävelylenkki pimeällä metsäpolulla. Mulla oli otsalamppu, josta tuli valoa, mutta otin senkin välillä pois päältä totuttaakseni todelliseen pimeään. Ei erityistä ongelmaa; pentu pysytteli melko lähellä, muttei jännittänyt vaan tutki polun vierustoja kiinnostuneena.

Tänään Rasmus kävi taas keskustassa bussilla ja Hansakortteliin mentiin taas. Nyt oli ihmisiäkin liikkeellä paljon (perjantai-ilta kun oli), mutta hienosti oli korvat tallella ja liikkui mukavasti remmissä. Kaverin kanssa käytiin teellä/kaljalla Hemmingway'ssa (mulle siis sitä teetä), pentu makoili jaloissa luuta syöden mukavasti sen puolisentoista tuntia. Ja kävihän siinä yksi naapuripöydän mieskin pentua leikittämässä. Reipas ja rento oli mielestäni koko reissun.

Ja nyt siirryn Ronjan kanssa pihalle treenaamaan niitä kuunteluharjoituksia. Josko sitä pari minuuttia viittis ulkona pimeässä ja kylmässä vielä seisoa...