Pitkästä aikaa pystyn taas blogin pariin palaamaan.

Meillä on ollut rankkaa aikaa tämä syksy ja alkutalvi; Ronjan suhtautuminen Anselmiin (=poikaamme) ei vain ole parantunut, vaan edelleen Ronja stressasi pojasta ja vaikkei missään vaiheessa olekaan ollut avoimen aggressiivinen, aloimme pelkäämään että jotain saattaisi koiran ja pojan välillä sattua kaikesta varovaisuudestamme huolimatta. Koiranomin ohjeilla tilanne tuntui vähän helpottavan, muttei kuitenkaan riittävästi, ja jouduimme edelleen pitämään Ronjan pääosin erillään pojasta. Koiran jatkuva eristäminen laumasta ei kuitenkaan tuntunut oikealta, koska Ronja on selkeästi seurallinen eläin. Päädyimme siis tähänastisen elämäni vaikeimpaan ratkaisuun: Ronjalle pitäisi etsiä uusi, parempi koti jossa sen ei tarvitsisi turhia stressata. Ajattelimme koiran (sekä poikamme) parasta. 

Tämä oli tietysti pitkällinen prosessi, jossa oli monta vaihetta ja mutkaakin, mutta oikean kodin löytyminen tapahtui lopulta kuin kohtalo: Ronjalle löytyi uusi ihana koti Sauvosta Eeva B:n, berninpaimenkoira-herra Ruun ja 5 kissan luota. Ronja vietti reilu kaksi viikkoa koeajalla Eevan luona, ja ällistyttävän nopeasti otti Eevan omakseen, haki kontaktia ja kuunteli häntä. Kissoihin Ronja ei ole aiemmin totttunut, joten tämä oli haaste, joka on edennyt melko hyvin. Arimpien kissojen suhteen on vielä totuttelemista (ettei lähtisi niitä jahtaaman jos ne pinkaisevat juoksuun) mutta kahden kissan kanssa Ronja tulee jo mainiosti toimeen; yrittää jopa kutsua kissoja kanssaan leikkimään  Kissat eivät ymmärrettävästi ole vielä ottaneet kutsua vastaan. 

Muutenkin Ronja on palautunut omaksi iloiseksi itsekseen, eikä enää vetäydy syrjään, vaan hakee Ruuta (ja kissoja) leikkimään, ja leikkii itsekseenkin. Tätä ei meidän luonamme ole tapahtunut aikoihin, vaan meillä Rasmus oli se joka aina haki Ronjaa leikkimään. Eevan luona Ronja saa ansaitsemaansa huomiota.

Koska kaikki sujui niin hienosti, tällä viikolla teimme päätöksen Ronjan jäämisestä Eevan luo ja nyt Ronja saa viettää ensimmäisen joulunsa uudessa kodissa. 

Niin vaikeaa ja raskasta kuin tämä kaikki on ollutkin, olen todella onnellinen että Ronjalle löytyi hyvä koti, jossa hän viihtyy mainiosti. Ja vaikka vieläkin helposti itkettää, ja kaipaa tyttöä, olen varma että tämä päätös oli kuitenkin oikea...

Suuri kiitos kuuluu Eevalle, joka avasi kotinsa ja sydämensä meidän rakkaalle Ronjallemme. 

Toivomme Ronjalle, Eevalle, Ruulle ja koko kissalaumalle oikein hyvää jatkoa ja pitkää, onnellista elämää yhdessä! Pitäkäämme edelleen tiiviisti yhteyksiä! 

Laitan vielä muutamia mielestäni parhaimpia otoksia Ronjasta vuosien varreelta:

 

Ronja ja edesmennyt Rumba 

Olet Ronja edelleen mun paras tyttö! Sain älyttömästi ihania kokemuksia ja muistoja, ja varmasti opetit minulle enemmän kuin minä koskaan sinulle. Ihana pikku rontti-possuni!  

 

Rasmus myös muuttunut Ronjan lähdön jälkeen. Rasmus on rauhoittunut, eikä enää ole niin yliaktiivisen oloinen kuin aiemmin; ilmeisesti myös se on ollut hieman stressaantunut kodin kireytyneestä ilmapiiristä. Nyt saa olla koko ajan mukana kaikessa perheen touhussa, ja kulkeekin nykyään mukana melkein kaikkialle. Yksinolo on tietysti uusi juttu, ja sitäkin ollaan pikku hiljaa treenailtu ja ihan hyvin näyttää nyt sujuvan. Tietysti Rasmus saa nyt myös lisää huomiota ja aikaa, kun on perheen ainoa "karvainen lapsi". Toiveenani olisi myös tulevan vuoden puolella hakeutua takaisin pelastuskoirahommiin ja aloittaa Rasmuksen kasvattaminen pelastuskoiraksi.

Eilen kävimme Rasmuksen kanssa lonkka- ja kyynärkuvilla. Kennelliittoon lähtivät tulokset:

- Lonkat A/A

-Kyynärät: 0/0

Eli aivan niinkuin toivottiin/odotettiin; terve on! 

Kuvauksessa oli pientä haastetta, kun jätkä ei meinannut uuvahtaa niin millään. Rauhoitetta laitettiin vielä lisääkin, kun Rasmus yritti tokkuraisena juosta alas kuvauspöydältä. Ihme adrenaliini-pakkaus, ja vaikka on niin pienikin (painoi 16,4kg)! Saatiin kyllä kehuja pojan lihaskunnosta, kun lääkäri rauhoitetta pisteli reisilihakseen.  

Lisäsatsi-rauhotteilla Rasmus olikin illalla sitten olikin kovin rauhallista poikaa, ja nukkui koko illan silmät puoliavoimina. Mietin, että josko sitä ainetta laittais vaikka 1/4 ennen agilitytreenejä, niin me oltais varmaan tosi huippuja...  ...en vaan tiedä kumpaan pistettynä se paremmin auttais; koiraan vai omistajaan... 

 ______________________________________________________________________________________________

We have had some very rough times this past fall; Ronja has still been stressed about our son Anselmi, and even though we have had a dog specialist come to our house to give us advice how to deal with it, the situation never got as good as we had hoped it would. So we had to make the hardest desicion ever: We had to find a new home for Ronja.

The desicion was based on the well-being of the dog, and of course we didn't want to take any risks that something bad would happen between Ronja and Anselmi.

The road was long and hard, but we found a superb new home for Ronja. She now lives 38km away, with a lady called Eeva, her bernese mountain dog Ruu and 5 cats. Ronja has addapted to her new home very well and she loves Eeva. We are very lucky to have found such a good home and owner for her! We hope everything goes well, and we'll keep in touch.

Then some more uplifting news:

Rasmus had his hips and elbows checked yesterday: 

- Hips A/A

- Elbows 0/0

So he is as healthy as we expected! 

He is still a small boy, only 16,4 kg, but the vet said that he's in a very good muscular-condition 

Otherwise he seems to be very healthy and happy, so we are happy too! 

Now Rasmus can have more attention at home, being the only dog in the house. I'm hoping to start the search & rescue-trainings with him in 2012. And of course we'll continue with agility, where he is very fast and sometimes a little bit too fast for me, but we are both still learning...