Eilen käytiin toista kertaa lampailla Ronjan kanssa. Tällä kertaa päästiin pyöröaitaukseen ja Ronja pääsi irtikin!  Olin kyllä todella otettu, kun itse kuvittelin että saisin pidellä lampaita kohden riuhtovaa koiruutta kaksin käsin, mutta hienostihan tuo pystyi irtikin samassa aitauksessa lampaiden kanssa olemaan. Ilman Kaisaa (=kouluttajaamme) tämä ei kyllä olisi onnistunut, mutta kun on osaava kouluttaja joka osaa lukea koiraa ja antaa sopivasti painetta, niin oli ilo nähdä miten koira toimii (tai ajoittain ei toimi  )

Ronjalla ei vielä kantti riittänyt ahtaaseen väliin menemiseen ja siksi mun piti auttaa se lampaiden ja aidan väliin. Ja alussa tyttö söi vieläkin sitä lampaan kakkaa ihan kiitettävästi, kun ei ihan tiennyt mitä häneltä odotettiin. Mutta innokkaasti oli hommissa mukana, vaikkei se ajatus paimentamisesta aina ihan osunut kohdilleen. Kaisakin totesi, että ajoittain kun Ronjalla iski paimennusvietti kunnolla päälle; vietti vei mennessään -> ajatusta ei ollut ja tyttö paimensi ihan vain "itselleen", eli ajoi lampaat vastakkaiselle aidalle ja piti siinä paikallaan. "Kun eihän sitä nyt pieni bordercollie-tyttö voi tunkea itseään aidan ja lampaiden väliin..." Oli paljon helpompaa olla emännän ja Kaisan kanssa samalla puolella ja pitää villaiset aloillaan. 

No, katsotaan mitä ensi kerta tuo tullessaan, josko tuo saisi lisää itsevarmuutta tehdäkseen töitä vähän itsekseenkin, ettei tarvitse mamin olla koko ajan auttelemassa. Legopalikoita siis vielä etsitään. Mutta etsiessäkin on kivaa! Ronjan kanssa on kyllä niiiiin kiva tehdä töitä! Ja kotonakin käytös tuntuu parantuneen huimasti; mm. remmissä rähisemistä ei ole nähty moneen viikkoon  

Rasmus = work in progress...