Rasmus has now started to train agility. He seems to like it very much. ...but not enough for him so that he wouldn't be distracted by the other males in the group.  His hormones are now going wild, and he tries to shw off in front of other dogs. I have decided to put him back in the car if he tries to pick a fight or something like that.  Hopefully that'll teach him how to behave.

Ronja got to try herding yesterday for the very first time. (And so did I too) She was very exited about it, and needed a little guidance so that she wouldn't jump towards the sheep, but time to time we got to see glipses of herding! And little bit "the eye" too!  Below you can see some photos of our first herding. (In the lower pictures Ronja is with the instructor.)

Rasmus on nyt aloittanut agilityn. Kaksi kertaa ollaan käyty ja Rasmus tykkää hommasta. Valitettavasti ei kuitenkaan niin paljon etteivät muut koirat aiheuttaisi häirilötä; tuntuu että nyt ne hormonit vasta ovat lykänneet uhoamisvaihteen kunnolla silmään. Täytyy nyt yrittää pitää tiukkaa linjaa siinä, että hallilla tehdään eikä yritetä ottaa mittaa siitä kuka on kovin äijä nuorten urosten kesken. Viime kerralla päätin, että Rasmus lähtee heti autoon istumaan, jos yrittää kähytä muiden kanssa. Toivottavasti tämä tehoaa, koska meillä on varattu treenipaikka vuodeksi eteenpäin ja on sääli jos tuo jäbä istuu autossa suurimman osan ajasta... 

Ronja puolestaan kävi eilen elämänsä ensimmäisen kerran lampailla sytyttelemässä. Ja omistaja myös. Ronja oli aivan innoissaan kun pääsi tekemään jotain uutta, mutta kun päästiin lammasaitaukselle kierrokset nousivat jo niin, että kiinni sai remmistä pidellä. Vähän niinkuin epäilinkin; Ronja kuumeni liikaa ja yritti välillä syöksähdellä turhan rajusti lampaita kohti. Kouluttajalta sain avuksi pitkän kepin joka päässä oli muovipullo; tällä välineellä sain estettyä koiran syöksähdykset ja vähän rauhoitettua menoa. Ja sitten me saatiin jo puolet pyöröaitauksesta ajettua melko nätistikin. Ja hyviä välähdyksiä "silmän"käytöstäkin näkyi.

Toisella kierroksella Ronja sitten jo väsähtikin niin että loppupuolella keskittyi enemmän syömään lampaan kakkaa kuin itse painennettaviin.  Mutta tästä on hyvä jatkaa. Ohjaajalla on kyllä paljon opittavaa tästä(kin) lajista. Niin kuin kouluttajamme totesi: Koirilta pyritään nostamaan esiin geeneissä (mahdollisesti) kulkeva luontainen taipumus paimentamiseen ja opetettava ne käyttämään sitä oikein, mutta ohjaajilla on vielä enemmän opeteltavaa, koska harva meistä on syntynyt lampuringeenit perimässään 

Alla pari kuvaa paimennuksesta. Alemmissa kuvissa Ronja on kouluttajan kanssa.

"Hmm... MItäs noi on..."

Kouluttaja näyttää mallia:

Ja sehän näyttää melkein paimennukselta!  :

Kivaa oli!

Ronjan kanssa on kyllä niin kiva tehdä töitä, kun se on aina valmis ja tuntui nytkin keskittyvän muhun ja itse tekemiseen. Tuntui melkein oudolta, kun toiset koirat eivät sitä kiinnostaneet /häirinneet, kun on Rasmuksen agitreeneissä tottunut siihen että koko ajan saa olla jostain ojentamassa koiraa. Eiköhän tuo Rasmuskin tuosta ajan myötä viimeistään tasoitu. Ja toki jos rakentelliisesti ei ole täysin terve, niin sitten Rasmus leikataan, niin että hormonit tai paremminkin niiden puute antaa mahdollisuuden ottaa iisimmin.