Tänään oltiin todellakin pitkästä aikaa maastotreeneissä Jäkärlässä! Ja kivaa oli. Porukka oli pieni, meitä oli vain 2 koiraa meidän lisäksi, mutta onneksi Juri innostui lähtemään mukaan, joten saatiin kuitenkin mukavasti maalimiehiä jokaiselle.

Ensimmäisenä sai "treenata" Rasmus. Pentu sai juosta "maalimiesten" välillä ja syödä nameja. Tämä oli poitsusta ihan mahtavaa, ja alussa mm:t kutsuivat nimeltä, mutta jo muutaman toiston jälkeen ei tarvinnut kuin saada pentu huomaamaan, että "toi toinen on liikkunut!", niin se juoksi jo luokse! Fiksu poika!

Ronjalle ajattelin ottaa vähän kuin palauttavan treenin tämän puolen vuoden tauon jälkeen. Halusin kuitenkin ottaa Ronjan viimeisenä, koska toivoin olevan hieman edes hämärää. Muuten olosuhteina oli kostea, viileähkö ilma, eikä tuulta juurikaan avuksi. Aloitettiin kahdella maalimiehellä, josta sitten otettiin yksitellen lisää, yhteensä 5 kpl löytöjä. Ei ollut taidot nähtävästi ruostuneet; tyttö toimi nopeasti ja vauhdilla kuten aina. Tosin olisin ehkä toivonut hieman rauhallisempaakin menoa, ja kyllä selvästi huomasi 2. ja 3. maalimiehen välillä, että juoksut taitavat tehdä tuloaan: tyttö kävi pissimässä ja nenäkin eksyi haistelemaan jotain ihan muita kuin maalimiesten hajuja ja luoksetulo oli heikko; sai huutaa varmaan 3-4 kertaa!?!? Tältä siis tuntuu uroskoiran ohjaajasta? Tähänkin ehkä hyvä varautua Rasmusta ajatellen... No, ehkäpä Ronjan käytökseen vaikutti nyt ne hormoonit, kun karvakin on jo pudotettu. Muuten tyttö toimi mallikkaasti. Haukkuja otettiin lisääntyvin sarjoin: 5, 10, 15, 20, 25. Hyvät haukut tuli! Kyllä sitä taas alkoi miettiä uskaltaisko sittenkin sinne pimeäkokeeseen...

Eilen löytyi muuten ikävämpi yllätys Rasmuksen kaulalta: punkki. Se oli onneksi kovin pieni, ja sain sen hyvin poistettua, mutta puremakohtaan oli tullut n. sormenpään kokoinen patti. Nyt sitä seuraillaan, ja tietysti muutenkin pennun vointia. Itse on vielä herkempi noihin punkkeihin, kun nyt jo edesmenneellä japaninpystykorvalla oli aikanaan punkkimyrkytys, joka oli todella kova kokemus niin koiralle kuin omistajallekin. (ja eilisessä eläinsairaalan jaksossakin oli koira joka lopulta kuoli samaan puutiaisen aiheuttamaan myrkytystilaan...)

Oli muuten ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) punkki meidän koirilla tänä kesänä. Tietysti tuo pienin on se joka suhailee siellä ruohonjuuritasolla eniten, ja ehkäpä tämäkin ötökkä-yksilö oli tuliaisia saaristosta(?)