Tällä viikolla ei olla päästy kummankaan koiran kanssa varsinaisesti treenaamaan; kotona ollaan hieman otettu paikalla makuita, asennon vaihtoja ja Rasmuksen kanssa vähän seuraamisia ja jääviä liikkeitä. "Työn" lisäksi ollaan vähän leikitty Nina Ottosonin peleillä ja syöty naudan reisiluita pihalla kevään auringosta nauttien. 

Ronjan pissavaiva ei ollut fyysistä laatua, vaan ilmeisesti tyttö on hieman ollut stressaantunut poikamme liikkeelle lähdöstä(?) Verikokeet ja virtsanäytteet olivat kaikki kunnossa. Nyt tilanne on rauhoittunut, eikä vahinkoja ole tullut. Ollaan huomattu, että Ronja ei aina ihan osaa suhtautua pojan haparoivaan liikkumiseen ja konttailuun. On muutaman kerran vähän murahtanutkin, kun poika on Ronjan mielestä liikkunut epäilyttävästi. Ei kuitenkaan vaikuta vihamieliseltä poikaa kohtaan (käy välillä nuolaisemassa) mutta ei vaan luota poikaan. Täytyy pitää tiukasti silmällä, ettei mitään konfliktia pääse tulemaan...

Nyt yritetään aktivoida Ronjaa enemmän, jotta pääsee tyttö purkamaan mahdollista stressiään. Viime viikolla Ronja pääsi pitkästä aikaa metsään hakutreeneihin. Teki kyllä terää, treenit meni todella hyvin. Halusin vähän pidempää treeniä, joten aloitettiin etsimällä tyhjää. Sitten "tiputeltiin" maalimiehiä etsittäväksi. Yhteensä 6 maalimiestä, 2 pressulla ja yksi oli 5-v. lapsi. Kyllä tuo koira edelleen lapsirakas näyttää olevan; häntä viuhui niin kovin kun tajusi että "Täältä metsästä löytyy lapsiakin!" Haukkuja otettiin vaihtelevasti 5-25. Ronja haukkui hyvin, mutta huomattiin, että ottaa aina pienen "hengähdyksen" ennen kuin alkaa paukuttaa, joten yritetään jatkossa parantaa ilmaisun alkamista. Ehdotuksena oli että "avataan ääni" ennen etsintää ja otetaan enemmän lyhyistä haukuista palkkaamista, erityisesti niistä terävästi alkavista. Lisäksi toisella kertaa kun oli pressulla peitetty, niin Ronja suhtautui hieman epävarmasti: Oli selvästi jo tehnyt löydön, mutta ei uskaltanut lähestyä maalimiestä ihan loppuun asti vaan kääntyi kuin kysymään multa neuvoa. Kehoitin vaan etsimään ja sillä eteni parin metrin päähän maalimiehestä ja siitä sitten ilmaisi (selvästi hieman varautuneena). Maalimies oli seisova, ja päällä oleva pressu oli rei-itetty maastokuvioinen, sen verran kevyt että heilui tuulessa. Ehkä tämä oli Ronjan mielestä liian epäilyttävää, eikä uskaltanut mennä lähelle. Näitä siis lisää, jotta saa varmuutta. Muutoin hyvä treeni, hyvä kontakti ja korviakin löytyi 

Rasmus kävi viime viikolla Hansakorttelissa treenaamassa vähän häiriökestävyyttä. Sanna L. ja Nova tulivat treenikavereiksi. Olihan tuo poju innoissaan päästessään pitkästä aikaa keskustaan, ja vähän remmissä yritti suhata sinne ja tänne, mutta ei hommia tehtäessä ottanut erityistä häiriötä ihmisistä, äänistä, alustoista tms. MUTTA ne toiset koirat... No, oli hyvä että Sanna ja Nova oli mukana; saatiin hyvää treeniä. Mun pitää erityisesti treenata palautteen antoa Rasmukselle. Täytyy ottaa vaan tiukempi linja, ja palauttaa poika maan pinnalle heti kun häntä vähääkään nousee, tai se ajatteleekaan tuijottamista. Rasmus palkkautui hyvin sekä lihapullilla että lelulla; kierroksia kyllä pojasta löytyy kiitettävästi  Ilokseni osasi kuitenkin myös rauhoittua; kun pidettiin taukoa niin meni jalkojen juureen makoilemaan. Yhden jännän huomion tein: nameilla saattaa vähän piipata (nämäkin vain parissa tilanteessa kun en hyväksynyt hieman vinoon mennyttä perusasentoa ja joutui korjaamaan), mutta leluilla ei ollenkaan, vaikka kierrokset nouseekin

Näitä treenejä toivottavasti lisää!